Etsi: 
   
MERIKARVIAN PARTIOHISTORIA
Merenpojat 1917-1927...
Ouran Pojat 1940-1949...
Kasalan Eräpojat 1946
Vuodet 1949-1958...
Ouran Pojat 1958-1962...
Ouran Tytöt 1960 luvulla
Ouran Partiolaiset 1981-...
Yleiskirjoituksia
» Jorma Rinne - Muistoja partiosta
» 20-vuotisjuhlan historiikin lyhennelmä
» 90-vuotta täyteen 2007
» Merikarvian Leijonat tukee partiolaisia 90-vuotis juhlavuonna
» Partio ja Ouran partiolaiset uudistuvat
» Partiokarin tarina
Valokuvia ja skannauksia
Etusivu > Merikarvian partiohistoria > Yleiskirjoituksia > Jorma Rinne - Muistoja partiosta
« Edellinen | Seuraava »

Jorma Rinne - Muistoja partiosta

MUISTOJA MENNEILTÄ AJOILTA

Tulin alusta alkaen mukaan perustettaessa Ouran Partiolaisia. Lippukuntahan viriteltiin aluksi Ouran Pojat- nimisenä lippukuntana. Se ei ollut koskaan rekisteröity yhdistys, mutta sille oli kuitenkin luvattu saari. Saarikaan ei ollut maarekisterimaata, vaan kylän yhteistä vesijättömaata. Tarkoitus oli rekisteröidä lippukunta yhdistysrekisterissä ja sitten hakea saaren lohkomista. Vesijätöt oli nimittäin lippukunnan nukkuessa jaettu rekisteritiloille ja maat voitiin siten erottaa lain mukaisesti ja lainhuudattaa. Lippukunta muutettiin pian Ouran Partiolaiset- nimiseksi poikien ja tyttöjen yhteislippukunnaksi. Sillä oli tämän jälkeen oma saari, jolle rakennettiin upea maja. Kelokolo. Siitä kertokoot muut enemmän.

Olin koulupoikana mukana Porin Metsänkävijöissä, joissa etenin johtajapartiolaiseksi (kolme natsaa taskun päällä), mutta en partiojohtajaksi. Partiojohtajien kurssipaikat olisivat olleet toisella puolella Suomea enkä saanut kavereita mukaan. Olimme Hakosalon Laurin kanssa ainoat jonkinasteisissa johtotehtävissä olleita vanhoja partiolaisia ja me uskaltautuivat mukaan myös leireille. Meidän ja mukaan uskaltautuneiden muiden aikuisten tehtävänä oli luoda partioperinteitä ja – kulttuuria ikäpolveen, joka ei enää tuntenut partiotoimintaa. Taustatukena olivat partioon tulleiden nuorten vanhemmat, jotka olivat olleet nuorina mukana edeltäneissä lippukunnissa. Keski-ikäisinä ja työelämässä kokemusta saaneina uskalsimme esittää asiamme.

Räntäleirit

Jo ensimmäisenä varsinaisena toimintavuotena 1981 vaadittiin jatkuvasti leirejä. Leirit olivat aluksi parin yön mittaisia viikonloppuretkiä. Päätimme syksyllä pitää leirin, joka muistettaisiin. Nimeksi annettiin jo ennakolta ”Räntäleiri”, jotta arkajalat pelästyisivät. Kuvailimme synkkiä leirioloja, joissa mukavuus olisi kaukana. Ensimmäinen leiri oli Korpimatin Hevostorilla ja se onnistui nimensä mukaisesti. Räntää oli aamulla teltan päällä 5 cm. Leirillä selviytyminen vaati ponnisteluja ja leiritaitoja. Tämä koettiin haasteeksi ja siitä tuli Ouran Partiolaisten erikoisuus, joka tunnetaan muuallakin. Perinne on jatkunut ja leirille saavutaan perjantai-iltana hämärissä ja leiri pystytetään pimeässä Sudaritkin ovat osan leiriä mukana.

Korpilounas

Seuraavana vuonna aloitettiin toinen perinne: Isäinpäivän korpilounas. Vieraille tarjoillaan patikkamatkaa ja askartelua sekä tutustumista partiotoimintaan maastossa. Ruoka on leiriläisen herkkua: Hernekeittoa ja räiskäle. Maksu on alhainen, mutta tuottaa kuitenkin. Viime aikoina korpilounas ja räntäleiri on yhdistetty ja siihen vielä leiriläisten kotiin kuljetus.

Partiotaitokilpailut

Lippukunta on yksin tai jonkun muun lippukunnan kanssa järjestänyt useita piirin partiotaitokilpailuja. Niissä on ollut pysyvänä ”yllätystehtävänä” lampaiden korvalovimerkkien lukeminen eli ”digitoiminen”. Korvalovien paikka ja lukumäärä kuvaavat lukuja 1 - 1599. EU- direktiivit ovat pilaamassa tämän yllätystehtävän käytön, kun yli puolivuotiaille lampaille on kiinnitettävä selkokielinen numerolappu korvaan.

Kohtaaminen

Partiolaiset kasvavat ja muuttavat maailmalle, uudet polvet astuvat tilalle ja jatkavat perinnettä. Kaksi nuorta miestä kohtasi jossain maapallon takana suuren kansainvälisen lentokentän terminaalissa. Toinen oli tulossa jostakin, toinen menossa jonnekin. Kaverit tunnistivat toisensa: Mikko Ouran Partiolaisista ja Kaja Euran Peuroista. Mikko kertoi, että parhaillaan on Merikarvialla partiotaitokilpailu. ”Soitin juuri lammasrastille ja kuulin määkinää”. Kaja: ”Tiedän, olen ollut mukana ”. Sitten kaverukset poistuivat ties minne.

Nuotioviitta

Kun täytin 50 vuotta v. 1985 yllätti lippukunta minut lahjoittamalla partiolaisten itse suunnitteleman ja valmistaman nuotioviitan. Tummansiniseen viittaan on kiinnitetty tarpeelliset partiotunnukset, kudottu pirtanauhat ja koverrettu visapuusta napit. Kun jäin sivuun toiminnasta lahjoitin tämän upean viitan lippukunnan käytettäväksi ja ilokseni olen nähnyt sen usein johtajan tai seremoniamestarin harteilla. Pääompelija Katja otti tehtävän niin tosissaan, että hänestä tuli minun miniäni.

Jatkuvuus

Kolmen keski-ikäisen johtajan jälkeen lippukunnalla on ollut itse kasvatettuja johtajia, jotka ovat olleet mukana sudarista alkaen. Heillä on parhaat edellytykset kehittää toimintaa, kun ovat itse kokeneet puutteet ja vahvuudet.


Partioterveisin Jorma Rinne, lpkj. 1981-1985.
Kommentit
ma 19.10.2015 klo 17:26 / Petri Hakosalo
Hyvä juttu!
Tätä sivua on muokattu viimeksi su 4.10.2009 klo 13:47 - Tulostettava versio
Ouran Partiolaiset • Lisätietoa evästeistä • Sivuston toteutus: Hakosalo Software Oy